"Puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä."

Efesolaiskirje 5:19-20

Sivun kuvat ovat ladattu osoitteesta unsplash.com, jossa kaikki kuvat ovat CC0-lisensoituja.

Kun on sydän kerran ollut haavoilla,
Pirstoutunut sirpaleiksi elämän aalloilla, kun seilannut on pursi ilman elävää Jumalaa
Viimein rantaan haaksirikossa ajelehtien
Maihin noustessa kera ruhjeiden
Kaukana näkyy syli lämmin,
se on Isän syli avoinna odottamassa milloin tuhlaajapojan lailla takaisin palaa
Palaa tuhlaajapojanlailla, monta iskua saaneena, likaisissa vaatteissa koin syömissä rikkinäisissä ja tuskin mikään vaatekappaleista pelkällä vedellä puhtaaksi lähtisi
Halaa Isä lasta tiukasti, "nyt olet turvassa varmasti
Vaikka pahoin kaaduit,ruhjouduit voin parantaa sinun haavasi,
antaa sinulle anteeksi, jos uuden suunnan elämääsi tahdot löytää
Enkä unohtanut sinua silloinkaan, kun lähdit tuohon maailmaan
Jos en olis sallinut tuota matkaasi, olisit unohtanut minut, hukkunut aaltoihin
Valvoin sinua silloinkin, kun pimeässä harhailit
Tiesin kyllä varmasti palaat kotiin, ymmärrät mikä on kallein aarteesi."
Saa tuhlaajapojan lailla vanha taakse jäädä
ja uusi sivu kääntyy elämässä jota saat vaeltaa kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.
Pesee vaatteesi likaisimmatkin puhtaaksi veri Jeesuksen,
tuo sovituksen, rauhan pieneen sydämeen.

Kun kutsuit minut tiesin Sinussa elämä on
Sanoit Minuun voi luottaa
Pelastajaan, Vapahtajaan sinut olen tullut vapauttamaan kahleista synnin
Orjasta vapaaksi, Isän Jumalan lapseksi
elämän saa alkaa uudestaan
Pian ymmärsin kun ei muut kuule, Sinä kuulet
Kun ei muut nää, Sinä näät
Kyyneleenkin joka muilta salassa takin kaulukseen putoaa
Ei salassa Sinulta ole
Siispä tartuin käteesi ymmärsin
Sinä voit taakan harteiltani ottaa
Synnin kuorman joka niin painaa
Uskoin siihen, että kuolit puolestani, polvillani edessäsi
Pyydän armahda minua Jumalani
Ilman sinua en mitään ole, tyhjä sisältä jos minulla ei Sinua ole
Elämänlähde, viinipuu
Lähelläsi sieluni virvoittuu, puhkeaa kukkaan kuin laaksojen lilja,
virtaa vettä elävää joka janon sammuttaa, sisimpäni puhdistaa

Lähetä vartia minun suulleni vartioitsemaan ettei sanani pääse satuttamaan,
tukahduttamaan elävän veden lähteitä
Auta minua seuraamaan Sinua silloinkin,
kun kivikkoinen polku vie vaikeiden maastojen läpi
eikä omassa voimassa jaksaisi tuota polkua taivaltaa
Auta minua nöyrtymään toisen asemaan asettumaan, palvelemaan toisia rakkaudessa
Auta minua muistamaan, että vain Sinulta elämän saan.
Ei minulla toivoa huomisesta ilman sinua olekkaan
Pelkkä tyhjä kuori, ei itsessä mitään hyvää.
Armosta siis pelastettu, Lahjaksi saatu usko
Auta minua Jumala seisomaan totuuden puolella
etten ihmisten mieliksi sanoisi, sinulle surua tuottaisi
Vaan taidollisesti rakkaudessa voisin totuutta julistaa
Ja vaikka monesti kaadun, epäonnistun armosi ei horju
Syli avoinna odotat, anteeksi annat
Ymmärrät heikkouksiani, tahdot antaa rauhan sisimpääni
Aina rauhasta käsin toimit sinä Jumalani
Askel askeleelta sinä kasvatat, opetat meitä hedelmää kantamaan
Ja kerran huomaan matkatessani,
korissa olevan jo monia
Hengenhedelmiä suuria
Ei omasta ansiostani vaan Sinun armostasi Herrani.

Illan hiipiessä eteesi jään
Hämärässä pimeässä, olethan valoa näyttämässä,
Vaikka joskus kompastun kaadun, väärin teen, pahoin ajattelen
nostatko silloinkin mutaisesta likaisesta kuopasta,
että jaloilleni taas pääsisin?
Voiko kuoppia tiellä, mutkia matkassa koskaan edes välttää?
Välillä ne sattuu tielle, ei kaikkea voi kiertää
Anna anteeksi rakas Jumala
rikosteni lista on loputon ja joka päivä jossain kompastun,
likaiseen kuoppaan kaivaudun
Kuitenkin on avoin lähde vieläkin pulppuamassa syntiä ja likaa vastaan
Kun vain nöyrästi askeleen otat, tunnustat virheesi
Pesee veri Jeesuksen sydämesi puhtaaksi
On avoinna verilähde, olipa aamu tai yö
Puhdistaen sinut, villaa valkeammaksi, sydämeesi uutta luoden
Eikä meistä kukaan ansaitsisi tuota armoa
Kiitos Jeesus että kuolit puolestani ristillä
Saan pienenä, heikkona tulla jalkojesi juureen,
Olen huomannut, nyt tiedän sen
en ilman sinua Herrani minä mitään ole,
joka päivä, joka heti yhä enemmän sinua tarvitsen
siks pyydän ole minulle syntiselle armollinen.

Onko vaatteesi puhdas, villa valkoinen?
Onko sydämesi pesty verellä Jeesuksen?
Jos ei suhdetta pidä yllä elävään Jumalaan
Vaatteet pikku hiljaa haalistuu, likaantuu matkalla
Pidäthän huolta, että nimesi on Taivaan kirjoissa
Olethan valmiina odottamassa, Kun Herra saapuu kirkkaudessa
Ei helppoa ole matka, maailmasta vaikea erottua
Siks sinnikkäästi rohkeasti mene rukoilemaan kammioosi,
luo suhde ainutlaatuinen Herraasi Jeesukseen
Kun tunnustat Hänelle syntisi, pesee Hän sydämesi puhtaaksi,
uuden sivun aukaisee eikä menneitä muistele
Ei lamppu ilman öljyä jaksa palaa pitkään
Sammuu, hiipuu hiljalleen ei näytä tietä huomiseen
Siks pidäthän öljyn tuoreena, huoletdithan, että sitä on tarpeeksi
Ettei lopu kesken matkan vaan näyttää tietä eteenpäin
Jumalan sana jalkasi lamppuna, totuus ei harhaan johdata
Meillä jokaisella varmasti vaikeaa, on joskus haastava vaeltaa
Tärkeintä on ettei luovuta,
ei Jumala heikkoa hylkää
Voit olla varma, kun huudat
Avunpyyntöösi vastataan, armollisin siivin kantaa kuoppaisimmat polut
ja vaikeakulkuisen erämaan, että voiton voisit saavuttaa

Hiljaa polvilleen käyn nyt eteesi
Tunnustan syntini, ajatukseni kaikki
Hän on sanonut, kun tunnustaa
On uskollinen armossaan
Antaa kaiken anteeksi, pesee puhtaaks sydämesi
Syntisi siirtää niin kauas kuin itä lännestä on
Hiljentyen eteen Herran, suhdetta lähentäen
On niin tärkeä pitää yllä, olla paljon yhteydessä elävään Jumalaan
Hän paras opettaja sinulle, puhuu sydämeen, joskus hiljaa kuiskaa
Näyttää myös asioita sinusta, jotka repineet on haavoja
Kuitenkin antaa voiman yhdessä kanssaan ne kohdata
Parantaa ja eheyttää, sydäntäsi silittää
Tietää, että joskus on kyynelten laaksoissa kulkiessa, haparoiden astellessa vaikea löytää, vaikea nähdä elävänä pulppuavia lähteitä
Vaikka itse ei niitä nää,
näkee Jumala jokaisen kevätsateen ja syksyisen, lähteen paikan tarkalleen
Tietää parhaiten mitä sydämesi tarvitsee
Että lähellä Häntä pysyisit,
Kerran autuaaksi tulisit, ikuisen onnen löytäisit
Eihän pitkässä kilpailussa ole helppo maaliin juosta
Vuoritietä juostessa, ihmisen mieli luovuttamassa
Voimassa Herran sinä vahvistut, askeleesi lujittuu,
ethän ikinä ystävä luovuta, älä edes maaliviivalla
Juokse rakkaimpasi syliin, Herrasi, Jumalasi joka on kaikkesi
Eikä unohda sinua erämaassakkaan
vaan johdattaa lähteelle taivahan
Hyvä Paimen kulkee kanssa jokaisen lampaansa

Siruja säröjä talteen kerää
Kädet ihmeelliset nuo Jeesuksen
Ei yhtään sirpaletta pois Hän heitä
Arvokas on niistä jokainen
Olipa ojan pohjalta löydetty tai yleelliseltä maaperältä
Silti samalla viivalla, ei kumpikaan toista parempi millään tavalla
Kaikki erilaiset savilajit tarvitsevat yhden ainoan
Täydellisen savenvalajan
Valamasn jokaisesta savesta, pienestäkin palasta eheän saviruukun
Monesti ruukku on hajonnut, tippunut, särkynyt pieniksi palasiksi
Matkan varrella kolhittu, lyöty, alas painettu
Väärissä valinnoista repeytynyt palasiksi kuin nuhjuinen vaate
Ei rikkinäisinkään, maailman silmissä halvinkaan ole savenvalajalle arvoton
Kallis on jokainen käsissä tuon Mestarin, joka jokaista muovaa, hoitaa juuri sopivalla tavalla
Tuntee sinut kaukaa, et pysty olemaan Häneltä salassa, et kätkeytyä piiloon, se ei kannata
Hän hoitaa sinun sirpaleesi, muovaa ehjäksi
Ei monikaan savi astia ole välttynyt kolhuista
Kädet parantavat sinutkin hoitavat, jos tahdot
Sen jonka savenvalaja on ehjäksi tehnyt, terveeksi muovannut, vapaaksi vapauttanut
Saa uskoa ja luottaa todelliseen terveyteen
Ei riistä kukaan kädestä savenvalajan
jokaiselle kuitenkin annettu oma tahto valita
Siks älä kulje ohi Herrasi, Hän tahtoo parantaa kaikki haavasi,
Savi astian eheyttää ehjäksi
Jaloon käyttöön soveltuvaksi

Kasvutarinoita
Jokaisella omanlainen
Kasvun aika pitkäkikin
Vaihe vaiheelta, vähän kerrassaan
Ei murjoen vaan hellästi
Kasvaa taimi silloin varmasti
Oikeanlaisella maaperällä
Ei valheitten viidakossa
Ainoastaan totuudessa
Isän Jumalan sylissä

Avaa siipeni, että lentäisin
Lailla joutsenen sinusta laulaen
Kiitos virttä veisaten Kuninkaalleni
Meren kimmeltävän yllä iloiten liitäisin ja se ilo mikä Sinusta kumpuaa voisi viimeinkin minut valloittaa
Tulisi ilo Sinussa vahvaksi kilveksi, kiitos mieli miekaksi
Kun katsoessa sinuun voisin säteillä suunnatonta iloa, luottamusta ja rakkautta
Perhonenkin oman kasvunsa tarvitsee
Koteloituu ennenkuin kuoriutuu
Ilman oikeanlaista ravintoa,
sopivia olosuhteita ei siitäkään voi kasvaa perhosta, jossa elämä olisi
Siks maaperällä Herran, kallioilla Jeesuksen saa jokaisesta kasvaa uusi ihmeellinen,
ei valmis tai täydellinen, mutta Jumalan käyttöön sopiva,
toisille anteeksi antava, sävyisä ja lempeä
Varustettu rauhalla jonka vain Jeesus sydämeen antaa.
Ilo Hänessä voi asua sinussa, kun kasvat rauhassa totuuden maaperällä
ja kun siipesi kerran avaat olet valmis miullekkin tuomaan sanoja Isän sydämeltä.

Eikö Hän ole voimallinen huolehtimaan
Hän joka on luonut Taivaan ja maan
Meren ja kaiken mitä niissä on
Sinutkin piirtänyt kämmenensä ihoon
Eihän yksikään tiesi ole Häneltä salasssa
Kaikki nähty jo ennalta
Vaikeuksissa vierellä kulkee
Ei liian raskasta taakkaa anna
Siunaamalla siunaa ne jotka Häneen turvaa
Ja kyynelten laaksot olivatpa suuria tai pieniä
Muuttaa voimallaan lähteiden maaksi
Siunausten sateet pisaroineen virvoittaa
Saa laaksojen liljat puhkeamaan
Kukkaan kauniiseen, lauluun taivaalliseen
Tuo kiitoksen kanssa tiettäväksi Isälle
Jokainen huolesi heitä Herralle
On luvannut sinusta huolen pitää, ei hiuskaan tietämättä putoa, vartioi untasi valppaana
Ei varjelija Israelin sinun kohdallasikaan nuku, ei torku
Vartioi niinkuin silmäterää, kätkee suojiinsa siipien, syliin turvalliseen
Hänelle yksin kuuluu kunnia, valta ja voima
Iankaikkisesta iankaikkiseen
Ylistys armolliselle Jumalalle
Kaikkivaltiaalle.

Voiko särkyneestä ikinä rakentaa täysin uutta?
Sellaista jossa ei säröjä, rikkoutuneita osia satuttamassa muistuttamassa ois
Ei omassa voimassa eikä toisen ihmisen tule täysin ehjää, eheää
Kuitenkin voima ihmeinen on käsissä Herran Jeesuksen
Voi täysin vapauttaa, haavat parantaa ja
särjetyimmästäkin aivan pirstaleiksi lyödystä, täynnä kipujen säröjä
Voi uutta puhjeta, kasvaa kuivasta maasta
Pala palalta Hän uudistaa, pukee sinut voimaansa
Eikä se voima sorru, ei murru,
Minkä Jumalan Poika rakentaa ei sitä rakennusta niin voi horjuttaa
Kestää Myrskyissä, astia kovissakin kolhuissa
Kalliolle rakennettu, perustukset totuudesta,
rakkaudesta Jumalaan kestää ainiaan.

Ei korvasi ole kuuro kuulemaan hiljaisintakaan huokausta,
joka väsyneenä hiljaisuuteen leijailee
Ei silmäsi ole sokeat näkemään pienintäkään kyyneltä,
poskelle valuvaa murheitten täyttämää
Eikä mikään ole sinulta Isä salassa
Lohduttaja, elämän antaja, täynnä totuutta ja uskoa
Toivottomuuteenkin tuo valoa nimesi
Pojassasi on elämänlähde, joka virtaa lakkaamatta elävää vettä
Ja Sinä tahdot sillä vedellä täyttää jokaisen lapsesi sisimmän
Että elävänä virtaisi joki sydämessä
eikä mitkään padot sen juoksua voi pidättää,
ei seisahdu se milloinkaan,
Vyöttäytyy iloon, joka asuu Isän tykönä taivaassa
Sen ilon voimaksi saa tällä matkalla
Ja ne jotka Häneen katsovat säteilevät sitä iloa, rakkautta joka Isän luota tulee
Eikä sanakaan joka Hänen tyköä lähtee tyhjänä palaa matkalta
Valtavan muutoksen sisimmässä aikaan saa, virta jatkaa juoksuaan
Elämän virta joka lähtee Yeshuan/Jeesuksen luota,
elämän lähteen josta vesi ei lopu, ei lakkaa vaan jokaisen lapsen sydämeen vuotaa
Virraksi, joeksi, eläväksi vedeksi tämän maailman keskelle
Todistamaan siitä, että Hän on kuningas ja elää iankaikkisesti

Muutos lähtee sydämestä
Ei kuitenkaan omin voimin
Omassa itsessään, hiljaa tarkastellessaan
Tuskin paljoakaan hyvää lopulta löytää
On yksin Jumala hyvä, sydänten muuttaja, puhdistaja, murheellisten lohduttaja
Hänen työ, Hänen aikataulut jokaiselle omat on
Armollinen Hän on meille
Pois poikenneillekin, niinkuin Isä tuhlaajapojan syliin anteeksi antavaan sulkee
Enkä minä tai sinä ansaitsisi yhtikäs mitään
Suurta armoa on vain kaikki, virtaavia puroja sydämessä
Ei sydän muutu hetkessä,
Muuttaa Herra itse sisimmän vähän kerrassaan muokkaa,
kuin kasvualustan kasville joka valmis on kasvamaan suureksi
Kilvoittelemaan perille myrskyjenkin keskellä
Lumi myrskyssä aivan palelee, toisinaan aurinko taas porottaa,
että kasvia niin korventaa aivan kuin erämaassa, jossa sateisiin on aikaa
Koittaa kuitenkin se päivä,
pisara virvoittava värähtää vasten kuivaa lehteä
Kerta toisensa jälkeen uusi pisara, täynnä uutta toivoa,
lupaus kasvusta, askeleesta jonka kasvi ottaa
Koettelemusten jälkeen vahvempana kuin koskaan
kaikki tämä Jumalan armosta
Sinua ja minua kohtaan

Tee minusta virta joka virtailee
Elävästi helmeilee eikä jämähdä, pysähdy,
vaan jatkaa solisemistsan täynnä elämää
Tee minusta valo, joka varmasti loistaa kirkkaana säteillen Sinua
Puhtaasti, totuutta heijastaen pimeässä huoneessa oleville näyttäen,
että Sinä olet tie, totuus ja elämä
Tee minusta rohkea, voisinpa lujana seistä sillä paikalla johon minut valmistit,
hiljalleen muovasit
Tee minusta lempeä, toisten onnesta iloitseva, i
tkevien kanssa itkevä täynnä rakkauttasi
Tosia kunnioittava, lähimmäistä rakastava,
Anteeksi antava, täynnä lempeyttäsi
Ne sanat Isän sydämeltä, valuu kyynelinä hellinä poskea lämpimää vasten
Pisaroissa rakkautta, anteeksi antamista,
kiitos kun kaiken sovitit, puolestani kuolit kerran ristinpuulla
Aamun valjetessa kerran hauta tyhjänä,
Sinussa meillä on elämä ja yltäkylläisyys,
Sinussa on kaikki
kun saat meissä muotoa ottaa, muokata ja muovata
Tulee hiljalleen meistä jokaisesta elävänä virtaava joki, joka ei jämähdä, ei pysähdy
Vaan jatkaa solisemistaan täynnä elämää, täynnä elävää vettä.

Ontuva heikko epävarmuuden ympäröimä
Särjetty ei kuitenkaan niin pieniksi palasiksi etteikö siitä voisi rakentaa ehjää, uutta
Hauras, herkkä ei kuitenkaan vahvaa vähäisempi
Jokainen tarpeellinen, arvokas
Omalla paikalla taisteluissa, eikä niitä tarvitse taistella yksin
Monia kompastuskiviä, virheitä, kivun hetkiä
Kuitenkin silloinkin lähellä on Jumala, Herrojen Herra kuningas
Kaikella kuitenkin tarkoituksensa,
virheidenkin jälkeen voi sataa siunauksia
Jos vain Jeesuksen ristin juureen tulet omana itsenäsi,
ei ollen joku jota ei oikeasti ole
Eikä Häneltä kuitenkaan voi mitään salassa pitää
Sydän ei voi verhoutua, pukeutua tai naamioitua
Vaan kaikki paljastettua, pieninkin ajatus Jumalan edessä on
Ei Herra hylkää milloinkaan,
kun riiput Hänessä kiinni taistellen
Etkä lannistu virheistä niin ettet voi nousta enää
Armo riittää silloinkin, kun pohjamudissa ryömit
Eikä niin alhaalla kukaan kulje tätä matkaa,
etteikö sielä kanssasi nostamassa, kantamassa Kuningas Jeesus ois.

Kirkas helmi simpukan kuoressa
Hohtaa valkeana
Aarre löytäjälle, matkaajalle
Helmi kuin taivastenvaltakunta
Täydellinen aarre löytäjälleen

Kun sen löytää, matka alkaa
Matka omaan itseensä,
Matka omien mieltymysten, tapojen, itsensä kieltämiseen
Matka välillä kärsimysten, onnen pisaroiden ja siunausten
Murheen jälkeen lohdutuksen suojassa, Isän helmassa
Eikä koskaan tarvitse olla yksin

Itsensä kieltämistä hiljalleen
Askel askeleelta enemmän
Kuoriutuu sinusta piirteitä Jumalan, kaikki valtiaan, elävän kuninkaan,
joka voittanut on kuoleman

Eikä askeleihin voi pakottaa
Vaan oman päätöksen tekee jokainen
Ottaako askeleen uskossa luottaen
Sisimmän eheän haluaa kuitenkin Herra antaa
Ei väkisin, ei pakolla vaan rakkaudessa hoitaen, haavat puhdistaen

Ei haava tulehtunut kivuitta parane
Lääke kipuihin on kuitenkin käsissä Herran Jeesuksen,
Käsissä rakkahissa jossa näkyy jäljet naulojen muistuttamassa siitä,
Että virheesi on jo kannettu,
Syytön puolestasi maksanut kalliin hinnan
Hinnan jota et sinä, enkä minä koskaan pysty maksamaan takaisin,
Herra sen tietää ja se on armoa, ansaitsematonta rakkautta
Kuitenkin Hänen kauttaan ansaittua

Jeesus ansaitsi sen meille, tuon kalleimman aarteen, simpukan helmen,
Joka sen löytää, löytää elämän
Aarrekartan, joka näyttää tien onneen loppumattomaan
Pidä siitä kiinni, älä päästä irti
Sana lupaa, kun riiput kiinni
Välittämättä tunteista, huonosta päivistä, elämän tuulista pelastut,
Isän suunnitelmat ovat suurempia kuin virheesi
Riipu siis kiinni, älä päästä irti
Olet päässyt rikkaaseen elämään sisälle
Ihmeellisiin askeliin Herran Jeesuksen

Kehen muuhunkaan voisin turvata epätietoisena, arkana, tietämättä tulevaa
Kehen muuhunkaan tarttuisin,
Kenen viittaan koskisin luottaen, toivoen kaikki hyväksi kääntyy
Eikä tulevaa nää ihminen, voi vain arvailla, ajatella,
uskaltaa toivoa, vaikka tuntuisi miltä
Näkee Kaikkivaltias kuitenkin huomisen, tietää kulun vuosien,
turvaa kaikki askeleesi, jos vain tahdot, luotat ja käteen tartut
Epätoivon vallitessa käänny Hänen puoleen
Tykönään on elämän lähde, virvoittavien vetten solina, eikä lähteestä vesi lopu
Edessä joskus monta polkua, Yksi kuitenkin kirkastaa totuutta
Voit kuulla äänen lempeän "tässä on tie, käy sitä kulkemaan.Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan"
Ei eksyneenä helppoa ole takaisin löytää oikealle tielle metsikössä,
pimeässä ilman valon näyttäjää
Aamu sarastaa risti kirkas kohoaa,
sen juurella saat tunnustaa syvimmätkin salaisuudet, uskaltaa ottaa askel
Askel uskon, askel toivon
Tarttua kiinni Häneen, joka on vanhurskas, totinen
Lähellä sinua ahdistuksissa, murtuneen sydämen vieraana,
lohduttamassa, hoivaamassa niinkuin lasta, joka Isälle niin rakas on

Hän joka sinut loi, valmisti taitavasti, kutoi tarkkaan äitisi kohdussa
Muovasi savea, joka pian kasvun aloittaisi
Matkan jonka varrella on suuria voittoja, pettymyksiä myöskin pelkoa,
katumuksen kyyneleitä, joskus sallittuja mutkia,
kyynellaaksoja jotka lopulta vuotavat kuin joki siunauksia
Että sinusta voisi kasvaa se joka saa kerran seistä rohkeana, ilman epävarmuutta,
ilman ihmispelkoa Jumalan taistelukentillä
juuri sillä paikalla johon sinut on tarkoitettu
Ilman epäonnistumisia kenties ylpeys sinut kietoisi
eikä sen verkosta ilman kipuja irti pääse
Vain nöyrille antaa Hän armon
virheesikin saa olla opiksi, kun tunnustat on Hän uskollinen
Armahtaa jokaista lastaan, auttaa eteenpäin matkalla
Eikä sinun virheesi voi suunnitelmaa Kaikkivaltiaan murtaa
Hänen suunnitelmat ja tiet ovat suuremmat kuin erheesi
Hän jos kuka voi sinua ymmärtää,
sillä itse Hän kiusattuna kärsi kuitenkin ilman syntiä
Sinunkin virheesi, tuskat kiusatun kantoi nöyränä puulle ristin
Siinä on rakkaus täydellinen, Hän antoi henkensä ystäväin edestä,
Nostaa voi syvistä vesistä maailman silmissä kurjimmankin kulkijan

Pellon aukealla tuulee
Niinkuin meren rannalla aavalla
Katsellen kimmeltävää merta,
helmeilee armollisesti, kimaltaa auringon säteiden osuessa

Tuuli hennosti silittää poskeasi lämpimää
Vilja vaaleana huojuu tuulessa väreilee
Kypsänä elon pellolla työmiestä odottaa viljan pois poimimaan

Viljan, joka pienenä siemenenä kylvettiin, täynnä uskoa,
täynnä toivoa maaperään antoisaan,
täynnä kallisarvoisia ravinteitä Isän puutarhasta

Joidenkin kohdalla meni vuosia kunnes siemen alkoi itämään,
Toiset nopeammin kasvoi, varttui uutta elämää
Toisten tähkien kasvuun tuli mutkia,
pieniä kuoppia josta ei omin voimin pinnistää voinut,
alkoi vilja kallis nuokkua

Työmies peltoa kylväessään huomasi nuokkuvan tähkäsen,
Ikäänkuin nukkui, uinui unta, huokaili päivän paahteessa
Hellästi nosti kylväjä tähkää, rohkaisi taas kasvamaan,
nousemaan uudestaan, eikä ikinä periksi antamaan

Pian siunauksen sateet kyllä tulisi kuivan, paahtavan helteen jälkeen
Kostuttaa maan, virkoaa pian tähkä nuutuneinkin kiittämään

Kun kerran sirpin kanssa työmies lähtee vainiolta viljan keräämään
Huolellisesti käy läpi jokaisen
ettei yksikään, pieninkään hukkaan joudu
Kaikki kelvolliset kerätään Taivaan Isän aittoihin,
joihin valo kaunein sarastaa ladon seinistä
tuikkii uskoa, tuikkii armoa, totuudellista rakkautta

Viljan tähkällä jokaiselle tärkeä tehtävä on
ja se riittää, kun riiput kiinni, kosketat viitan tupsua
Heikkokin niinkuin pisara, kallis timantti,
joka helmeilee sateiden jälkeen, nousee uuteen aamuun voimassa voittajan

Ja ne jotka toiveiden kyynelin kylvettiin uskossa
Saadaan riemulla koota,
lyhteet jotka säteilevät Herran kirkkautta

Ne sanat jotka kaikuu Isän luota Taivaasta

Ovat makeampaa kuin hunaja, tuikkivat kirkkautta

Lohduttavat vaikeuksissa, rohkaisevat pelon tarttuessa,
kannustavat jatkamaan, vaikka luovuttaminen tuntuisi hetken verran helpommalta

Sanat mitkä Isän tyköä lähtee, ei tyhjänä palaa matkaltaan,
Kantaa mukana rikkauksiaan, kori täydeltä hengen hedelmiä
Aarteita, ainutlaatuisia

Muovaa sana sisintä, pinta kovakin murtuuu
Sanan voima muokkaa tekemään Isän tahdon
Näkemään toisissa sen rakkauden, jonka Kuningas näkee sinussa
Jumalan sana elävä ja voimallinen,
et voi väistellä, et karkuun päästä, kutsuu parannukseen

Parannuksen askelissa sana virvoittaa, hellii kulkijaa
Tutkien, rukoillen kasvaa usko
Vahvistuu vuosien myötä,
vastoinkäymisissä myös iloissa kasvaa luottamus
Sana Jumalan kanssa kulkijan matkalla parhaana eväänä,
virkistävänä lähteenä, opettamassa, lohduttamassa, voimaa uupuneelle antamassa

Kunnes kerran viimeiset askeleet saat ottaa Jeesuksen syliin,
kasvoista kasvoihin katsella
Et enää kuvastimesta
Vaan täydellisesti kirkkaudessa

Ehkä sinulle sanottiin olet liian nuori
Sydämessä kuului ääni "tieni ovat tutkimattomat"
Sinulle voitiin sanoa, ettet jostain syystä kelpaa
Mutta hiomaton timantti, kukka Isän kämmenellä kauniisti täynnä elämää lepää

Isän sylissä, Isän huomassa suojassa
Suojassa nuolilta, jotka yrittää satuttaa
Ja nekin jotka sattuivat silloin
Repäisivät, kirvelivät
Paranee hiljalleen, kun Isä niitä hoitaa, vaihtaa kääreet, puhdistaa

Eikä mikään koettelemus enää sinua liialti runno,
Ei voi painaa maahan niin etteikö sieltä voisi nousta,
kurkottaa kohti valoa, auttavaa kättä

Ne iskut jotka sattuvat, ei ensiksi satu sinuun
Osuu Jumalaan niistä kovimmat ja nekin jotka sinuun yltää,
ei liialti satu, ei murra liikaa astiaa
Ei niin etteikö murtuneesta voisi kasvaa uutta ja
kauniimpaa paikaksi särölle, murtuneelle, lohjenneelle

Vain Isän luona turvassa, sylissä rakkahassa
Siivet laskettu suojaamaan
Jokaista, joka Häneen turvaa
Luottaa tällä natkalla
Eikä mikään tule ylitsepääsemättömäksi,
Rauhan asuinpaikaksi sydän,
Jolla usko on Jeesukseen

Tuuli hento hiljainen
Ikävän kaipuu läheinen
Isän syli lämmin avoinna jokaiselle

Kurjakin tuhlaajapoika saa tuohon syliin hellimpään painautua
Jokaisen puolesta sovitus, ihmiskunnan lunastus
Ilosanoma pelastuksesta kaikkia
varten

Ne jotka maailman silmissä tuskin paljoakaan on
Kuitenkin heistä pieninkin arvokas kukkanen Taivaan Isän kämmenellä

Eikä Isä ulkomuotoa katso, voit kauneimmalta maailman silmin näyttää
Sisälle kuitenkin sydämeesi näkee, tutkiskelee sitä, usein myös koettelee

Sydän vaikka mustakin saa kuulla pelastuksen
Tekee itse silti päätöksen, otatko vastaan syntien sovituksen
Parannuksen askelissa tahdotko vaeltaa
Uuden elämän alkaa, kanssa ihmeellisen Jumalan?

Kääntyy sivu likainen, kun valitsee Herran Jeesuksen
Pellava pukuun käärii sinut,
Sivu uusi, kaunis, hentoinen
Arvokas kädessä Mestarin

Piirrokset Mestarin kaikki kauniita, arvokkaita, ainutlaatuisia
Ymmärtääkö sitä ihminen?
Ilman uskoa on mahdoton olla sanomalle otollinen

Jumala kuitenkin itse voi tuon uskon vaikuttaa
Sydämessä jokaisessa uutta kukintaa aikaan saa

Mikä ennen oli erämaa, kauniita kasveja on täynnä,
puita vahvoja se vihertää, kasvaa vauhdikkaasti uutta elämää

Toivon ankkuri kaikista vahvin on silloinkin,
kun toivoa ei ole sinun mielestäsi laisinkaan
Rauhanruhtinas kutenkin katsoo silloinkin silmin toiveikkain
Eihän Hänelle mikään ole mahdotonta, se ihmeellistä vasta onkin

Mahdotonta ihmisen pienen käsittää Jumalan töitä
Hänen suunnitelmia ihmeellisiä,
kirkkautta joka valaisee pimeimmänkin taivaan,
ihmeitä ilman määrää

Toivon kipinä kuitenkin saa usein meissä aikaan sen,
että mahdottomalta tuntuvaan voit silti uskaltaa uskoa ja luottaa,
Vaikka tulevaa et nää

Herra siellä jo odottaa,
näkee kauas yli vuorten, laaksojen, erämaankin karuisen

Pilkahduksia toivosta, ihmetellen ihmeitä,
painautua vasten syliä rakkaimman paimenen

Se suurin onni on valtavin, sisälläsi virtaa vesi elävin
Sammuttaen janon sen, joka pitkään vaivasi
Lähteitä kyynellaaksoihin syntyy avulla Mestarin
Niistä lähteistä voit ammentaa suunnatonta rakkautta,
Jumalasi armoa, täydellistä anteeksiantoa,
valtavaa huolenpitoa, toivottomuuteenkin toivoa.

Oma voima murtuu
Ei pelolle paljoa mahda

Synkkyyteen ajautuu ilman toivoa
Toivon ankkuri on varma, lohdullinen
Siihen tarttua turvallista, haaksirikoissa,
veden varassa ankkuri täynnä toivoa, loppumatonta rakkautta

Ei kysy pelko lupaa vieraaksi tulla, tunkeutuu
ja yllättää niinkuin hämärä talvipäivänä
Hämärässä miten tien löydät ilman palavaa lamppua?

Luottamus kasvaa pitkään niinkuin puu taimesta kasvun alkaneesta
Omalta puolelta rakoilee luottamus, mutta Isän syli ei rakoile, ei petä.
pysyy uskollisena loppuun asti
jos vain tunnustat syntisi, pienimmätkin erheesi

Kyllähän ihminen niin monessa kompastuu, kaatuu,
uimataidottomana kurkottaa kohti toivon ankkuria
Jumalan Poika sen tietää,
Kantoihan heikkoutesi ristinpuulle
Mutta ethän luovuta vaikka välillä kaadut?

Kanssa Herran nouset pystyyn, vaikka jalat täristen ruhjeilla
Sydän kuitenkin täynnä palavaa janoa
Huutoa Isän puoleen
Voin luvata sinut nähdään ja kuullaan
Ei huutosi tyhjänä kaiu, ei toiveesi piiloon Isältä jää,
Synkimmässä pimeässäkin valon pilkkeen hellän näät

Pienikin uskon siemen voi suureksi kasvaa,
samalla luottamuksen lehdet puhkeaa, kantaa uskon hedelmää
ja pelkokin, joka elämäsi hetkittäin valtasi
kaikkoaa hiljalleen, häviää eiliseen
Eikä menneitä tarvitse muistella, vaikka syyttäjä syyttää, koittaa painaa maahan
Ampuu palavia nuolia, sydämeesi, ne sattuu valtavasti
Ei kuitenkaan syyttäjäkään voi voittaa,
kun uskot Häneen, joka sinua puolustaa
Ei Isän silmäterää voi kukaan musertaa,
vaikka koittaa aika ajoin satuttaa pientä heikkoa astiaa.
Syytökset lukuisat on jo anteeksi annettu,
Siispä nosta katseesi, katso kirkkaana loistavaan, loppumattomaan aamuun,
älä eiliseen, jonka vieraana usein vain pelko ja murhe on

Katsoin savenvalajaa työssään
Ahkerasti muovasi astiaa tuota
Haurasta, silti tarpeellista
Arvokasta kokoelmassa toistenkin astioiden, ainutlaatuisten noiden
jotka käyttöön yksitellen taidokkaasti valmistui,
vahvoiksi, vankoiksi varttui käsissä savenvalajan

Saven joutui kerta toisensa jälkeen murskaamaan,
kun taas jälleen kokosi uudestaan, muovasi sisintä astian käyttöön sopivaksi

Suunnitelma kullekin astialle erilainen tuo,
silti jokainen yhtä arvokas Mestarin käsissä on

Kuintekin täytyy murskata, murtaa ja koetella,
että ylpeyden rippeet kaikki voisi painua maahan
Eikä omassa voimassa rakennu särjetty astia uudestaan

Vaan lempeästi savenvalaja tuon astian voi uudistaa,
sisältä puhdistaa liasta, joka tarttunut on maailmasta,
Myrskyissä särjetty astia, aallokot jokaisen kohdalle sallittuja

Suunnitelman savenvalajan monesti jälkeenpäin vasta oivallat
Anna Mestarin tehdä se työ, ennenkuin koittaa yö
Että voisit olla astia käytössä savenvalajan
Omalla paikallasi kiitoksen kanssa Herraasi palvella.

Vuoritiellä
Matka kohti huippua
Häämöttää jo, mutta silti niin kaukana

Jokaisen polulla kiviä
Joihin joskus kompastuu
Askeleissaan vahvinkin

Kaatuessa tartut käteen elävän Jumalan
Hän lupaa sanassaan, omiensa matkan, pitkän taipaleen
Kivikkoisen vuoritien varjelee, askeleesi ohjailee
Vaikka joskus kaadut saat nousta jälleen, et kuitenkaan omassa voimassasi

Keskellä pimeimmänkin yön
Muistuttaa Paimen sinua
"Ole turvallisella mielellä. Tiedän ahdistuksesi,
olen kantanut ne, kokenut syvät vetesi
Niistä syvistä vesistä nousin voittajana ja siksi tänäänkin voin lohduttaa sinua,
voin auttaa sinua, armahtaa sinua, suojella sinua
Eikä pieninkään murheesi, huolen aiheesi ole minulta salassa"

Mikä murhe toiselle on suuri, voi olla jollekin kovin pieni
Hyvä Paimen voi sinua sääliä, kulkea polkua vierellä
Pian huipunpää taas lähempänä
Hän joka sinua varjelee ei torku, ei nuku
Valvoo omaa silmäterää, eikä yksikään kyynel, niistä pieninkään
Hyvältä paimenelta peittoon jää
Vaan pienimmänkin kyyneleen Hän aivan Hellästi kuvailee,
syliin sulkee, lohduttaa niinkuin ihanaa ihmettä Isän kämmenellä,
Hellässä huomassa, varmassa turvassa
Aina kantaa, ylös nostaa Paimen ihmeellinen

Herran Jumalan viisaus on tutkimaton,
Sinun tiesi on sittenkin käsissä korkeimman
Et ole vain joku tuntematon kulkija
Vaan taidollisesti tehty, sinulla on suunnitelma
Jumalan maailmoissa jota et ehkä ymmärrä
Uskon kautta sen kuitenkin käsität
Uskon tuon VOI Jumala vaikuttaa
Kun tahdot uskoa elävään Jumalaan, synnyt uudesti, syntisi anteeksi saat
Jeesus kuollut on puolestasi ristillä, sinun tähtesi kärsinyt, ollut kiusattu ilman syntiä
Ja vain Jeesuksen kautta avautuu tie, joka sinut kerran taivaaseen vie
Hän tekee sinut uudeksi, antaa anteeksi suurimmatkin syntisi
Puhdas sivu avautuu, haavat terveesti umpeen kuroutuu
Hän on Herrojen Herra elävä Jumala, lohdullinen, ihmeellinen auttaja
Kuopasta nostaa lampaan, sylissä kannattelee lastaan
Läpi synkkien metsien, kivikkoisten vuoristo polkujen
Sylissä rakkaan paimenen, saat kulkea matkaa kiittäen

Syntyykö rohkeus tyhjästä vai
Luottamuksen pisaroista, onnistumisen hetkistä
Toisten rohkaisusta, alttiuden kengistä?
Jotka vievät suurta sanomaa eteenpäin kukin vahvuuksillaan
Joskus teot kertovat enemmän kuin sanat, olemus sanelee tuhansia lauseita, hiljaisuus kumpuaa runoja
Sisäistä kauneutta, sinussa asuvaa valoa, jonka usko Yeshuaan synnyttää
Monet ihmettelemään jää, sitä työtä Jumalan
Voit koriin kerätä jo monta, hengen hedelmää suurta
Ei nuo hedelmät hetkessä kasvanut puuhuun heiveröiseen
Mutta ajallaan ne kypsyivät, meheviksi, raikkaiksi, sisältä terveiksi
Samalla kun runko puun vahvistui, vähän kerrassaan yhä enemmän hedelmää kantoi
Vuosien päästä kantaa edelleen, on juuret vahvaan maaperään juurtuneet
Rohkeutta kasvattaa puu pitkään toisinaan, hetken heikolta näytti sen matka
Kärsivällisyydessä kuitenkin voit huomata kasvun sen
Rohkeutta on myöntää pelko, pelosta kasvaa pois voit Herran Jumalasi avulla
Rohkeuden hedelmä kerran on suuri, sen kerätä talteen saat, laittaa talteen sydämesi sopukkaan, kuitenkin esille kaikille paistamaan kuin aurinko kirkkaalta taivaalta
Rohkeuden säteet hennosti lämmittää, saa ihosi aivan helmeilemään
Käy sydämesi suuresti kiittämään, ISÄ tehnyt on työtä lapsessaan
Työ jatkuu läpi elämän, hiotaan ja koetellaan kulta,
Että voisi se roihuta Jumalan tulta.

Sydämeni sisällä taas myrsky alkaa raivoten yltyä
Aallot vain kovenee, sydän hiljaa rukoilee apua ylhäältä,
valkeuksien Isältä, joka muuttumaton on.
Sydäntä repii tuska, maailman houkutukset aallokkoa nostaa
Pieni veneeni tuuliajolla, ilman kapteenia,
keskellä pimeää merta missä maata, sitä en tiedä, en sankan sumun läpi nää.
Kuka voi valon taivaalle sytyttää?
Ja hiljaa aivan hiljaa kuulen äänen turvallisen, se tuttu on, mutta kaukainen
Joskus kadotin minä sen.
Paksun sumun läpi kutsuu minua luottamaan, turvaamaan
ja rakastumaan yhä enemmän elävään Jumalaan
Ääni rakkaudellinen lähenee, Hän Hellästi kyyneleeni kuivailee
Menneisyys haavoissa kirvelee, Hän voi puhdistaa ne jälleen
Hän on Yeshua, Herra Jumala, täynnä totuutta ja toivoa
Kutsuu lähelleen jälleen palaamaan, on syli Isän avoinna lapselle,
joka haaksirikkoon ajautui, hukkumasta pelastui
Hänet pelasti Pyhä Jumala, joka ristillä kuoli kerran,
voitti myrskyt pimeyden, tyynnytti aallot, meren syvyydet
Siksi sinäkin ethän toivosi heitä yli laidan pohjaan maailman merten
Ei toivotonkaan toivoton ole edessä Isän Taivaallisen
Lähtee etsimään yhtäkin merelle eksynyttä, voi myrskysi tyynnyttää,
eikä Häneltä yksikään unohduksiin jää
Vaan kapteeni pitää huoltaan jokaisesta matkaajastaan
Lupaa ohjata purtesi kerran kotisatamaan

Ylkä, täydellinen sulhanen lähtee matkaan, vastaan morsiantaan
Morsian kerran kauniina puhtaana, valkeisiin vaatteisiin puettuna
Häävalmistelut on jo käynnissä, onko valmista sydämmessäsi
Onko se pesty puhtaaksi?
Entä lamppusi? Valaiseeko se tiesi
Huolehdithan öljyn aikanaan, ettei lamppusi pääse sammumaan?
Jos et tarkista riittääkö öljy miten silloin voit tietää varmasti?
Öljy kuuluu, valo haalenee, sammuu pimeyteen harmaaseen
Siks huolehdi, että lamppusi on täynnä elävää, kirkasta öljyä
Ja kun kerran sulho saapuu, kirkkaudessa loistossaan
Saa valosi lampun hehkua, lämpimää, kirkasta valoa
Näyttää silloin tietä, ettet matkalle sinä jää
Rohkaise myös ystävääsi lamppu kuntoon laittamaan
Ei voi meistä kukaan tietää tulevaa
Siks pyrkimys on aina olla valmiina
Juosta kilparadalla kohti voitto maalia
Häävalmistelut meneillään, kohta Ylkä saapuu hakemaan morsiantaan kaunista, puhdasta täynnä iloa, jonka Jumala voi vaikuttaa, kun totuudessa pääsee kasvamaan
Valmistaudu siks yhä vaan, älä lannistu milloinkaan
Ei voi häävalmistelut lakata, muuten ei morsian ole valmis ajallaan
Siks tunnusta Yeshualle syntisi, anna pestä sydämesi uudeksi
Silloin pukeudut valkeaan huntuun
Itse Herraa odottamaan, milloin sinä rakas Jumala hakemaan morsiantasi saavutkaan?