Kimmo Juutilainen: Sukelletaan syvemmälle Jumalan Sanaan!

-    Oli vuosi 1957. Olin kesätöissä Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Eräänä iltana vanhempi veljeni, jonka Jeesus oli löytänyt vuotta aikaisemmin, vei minut ”Annikselle” hengelliseen tilaisuuteen. Kokouksen jälkeen perähuoneessa hän teki minulle kysymyksen: ”Mikä estää sinua antamasta elämääsi Jeesukselle?” Vastasin: ”Minulla ei ole synnintuntoa, eikä mitään sen kummempaa mielenkiintoa Jeesukseen. Ja muuten, olenhan kastettu”.

Voisiko sitä kokeilla?
-    Veljeni tyrmäsi puolusteluni selittämällä, ettei pelkästään kaste pelasta. ”Tarvitset henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen”. Silloin sain ahaa-elämyksen kysymyksen muodossa: ”Voisiko sitä kokeilla?” Veljeni naurahti ja jatkoi: ”Voihan toki ja jollei kuulemasi Jeesuksen kaikkivaltiudesta pidä paikkaansa, niin heitä roskikseen koko homma”. Vastasin: ”Kiinni veti!” Siinä minä sitten ensimmäistä kertaa oikein vakavissani rukoilin: ”Jeesus, jos olet olemassa ja olet kaikkivaltias Jumala, niin osoita se minulle.

Rauha ja riemu sydämeen
-    Siitä se alkoi. Mitään ei tuntunut tapahtuvan, mikään ei muuttunut, mutta parin viikon kuluttua synti alkoi painaa. Ensin sain siis tehdä parannusta välinpitämättömyydestäni Jeesuksen suhteen, mikä on kaikkein suurin synti. Toisessa vaiheessa jouduin kasvotusten tekosyntieni ja lankeemuksieni kanssa. Raamattu sanoo: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Snl 28:13) Sain armon tunnustaa ja hylätä ne.  Tuolloin tiesin, että Jeesuksella on valta antaa synnit anteeksi (Mk.2:10) ja että Hän totisesti on kaikkivaltias Jumala. Sydämeni täytti anteeksiantamuksen mukanaan tuoma riemu ja rauha.

Teologiseen tiedekuntaan

-    Haaveenani oli tulla lentäjäksi, sillä harrastin parhaan ystäväni kanssa purjelentoa.  Yritimme myös yhdessä ilmavoimiin. Jouduin kuitenkin tyytymään ilmatorjuntaan. Liekö Jumalan huumoria tämäkin! Toisella sijalla oli kansakoulunopettajan vakanssi, koska siinä oli luvassa pitkät ja palkalliset kesälomat.  Jälkikäteen olen kiittänyt Herraa siitä, ettei minusta tullut opettajaa, vaikka lapsista tykkäänkin ja itselläni on kuusi kivaa `mönkeröä` ja 10 lastenlasta.

Edellisten sijasta Herra johdattikin minut teologiseen, jossa vanhempi veljeni oli jo opiskelemassa. Puurtaminen tuossa laitoksessa, jonka sisäänkäynnin päälle pitäisi kirjoittaa sanat: ”Miksi etsitte Elävää kuolleitten joukosta? Ei Hän ole täällä!” – oli raskasta. Syynä siihen oli Raamattua repivä kritiikki. Armossaan Jumala järjesti kuitenkin niin, että sain samanaikaisesti rokotuksen väärää opetusta vastaan, niin että vaikka olin vasta uskoon tullut, en menettänyt uskoani Jeesukseen enkä Jumalan Sanaan ehdottomana auktoriteettina. Kiitos Herralle!

Kohti Israelia
-    Olin tutustunut vuoden 1962 keväällä Karmel -yhdistyksen ryhmään, joka oli lähdössä työhön Kiryat Anavimiin, Israeliin. He pyysivät minuakin mukaan. Olin kuitenkin oppinut `Isä meidän`-rukouksesta, että kaikissa ratkaisuissa kannattaa kysyä Herran Jeesuksen tahtoa. Koska varmuus lähtemisen suhteen puuttui, jäin joukosta pois kyselemään johdatusta. Vastaus tuli noin neljä kuukautta myöhemmin. Joulupäivänä isäni heitti minut tienposkeen, nostin peukaloni pystyyn ja matka kohti Israelia alkoi.

Kitara ja reppu
-    Vuoden vaihteessa olin Zürichissä. Illan pimetessä seisoin kitara kainalossa ja reppu selässä eräällä raitiovaunupysäkillä kysellen, miten tästä eteenpäin. Solat olivat lunta täynnä, eikä liftaamista niiden läpi voinut ajatellakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yöjuna Zürichistä Milanoon.

 Siinä johdatusta rukoillessani viereeni ilmestyi nuori pariskunta, joka kysyi minulta, että mistä olen ja minne olen menossa? Kun kerroin olevani matkalla Israeliin kibbutsille töihin, he opastivat minut rautatieaseman lippuluukulle saakka. Jumalan ihmeellinen huolenpito ei päättynyt heidän poistumiseensa, sillä he palasivat hetken kuluttua ja veivät minut, nälkäisen liftarin, tarjoamalleen illalliselle läheiseen ravintolaan. Sain viettää kaikin puolin antoisan tunnin heidän kanssaan.

Uudenvuodenjuhla
-    Tiemme erosivat. Istahdin tyhjään pöytään kirjoittamaan kortteja kotiin rukoillen samalla mielessäni, että olisi mahtavaa päästä mukaan johonkin hengelliseen uudenvuoden vastaanottotilaisuuteen. Vastauksena rukoukseeni viereiseen pöytään istahti kaksi rakastavaista. He katselivat minua ja hetken kuluttua mies kysyi, mistä olen ja minne menossa? Matkani päämäärä Israel varmaankin puhui heille jotain, koska he kertoivat tilaisuudesta, johon olivat menossa ja kysyivät, lähtisinkö mukaan? Kerroin rukoilleeni juuri sitä.

Nousimme raitsikkaan, joka suuntasi kohti laitakaupunkia. Kadut pimenivät ja tulimme aukiolle, jossa nousimme pois kyydistä. Kokeilin ”aito kristilliseen tapaan”, että onko puukko tallessa. Matkamme jatkui kapealle pimeälle kujalle. Pian seisoimme talon edessä, jonka kyltti osoitti pelkoni turhaksi. Siinä luki ”Heilsarmee” (Pelastusarmeija). Sisältä huokui vastaan lämmin, rakkaudellinen ilmapiiri - koin, että olin tullut omieni tykö.

Hän pitää huolen

-    Tilaisuuden lopussa kiersi salissa suuri, hopeinen tarjotin, joka oli täynnään saksankielisiä raamatunlauseita. Jokainen sai ottaa yhden. Nostin omani: "Fürchte dich nicht!  Ich bin dein Schild und dein sehr großer Lohn.” (" Fürchte dich nicht, Abram. Ich bin dein Schild und dein Lohn wird sehr groß sein.” Jumalan sanat Aabrahamille: I Moos. 15:1”Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.”)

Siinä oli Jumalan Sanan ihana lupaus ja vahvistus sille, että olin Hänen suunnitelmiensa mukaisesti matkalla. Tämä alleviivasi jälleen sitä, että Herra kantaa vastuun kaikesta, mitä me Hänen tahtoaan kysellen ja noudattaen teemme.

Puoli vuotta myöhemmin olin palaamassa Israelista takaisin Suomeen ja pysähdyimme eräässä vuoristokylässä Sveitsissä. Mennessäni siellä kauppaan, kohtasin tämän saman pelastusarmeijalais-perheen, joka oli ottanut minut sydämellisesti vastaan ja kestinnyt silloin uudenvuodenaattona ja auttanut myös junaan. Miten ihmeellinen olikaan Jumalan johdatus tässäkin.

Tule yli ja auta meitä
-    Ollessani Israelissa keväällä 1963, kävin myös Jerusalemissa Lähetysseuran työkeskuksessa. Tuolloin minua pyydettiin valmistuttuani lähetystyöhön Israeliin. Se oli ensimmäinen henkilökohtainen kutsu kentälle: ”Tule yli… ja auta meitä”.

Jeesus seisoi edessäni
-    Oli tullut syksy, ja olin juuri palannut Israelista. Vastuullani oli johtaa ylioppilaiden lähetystilaisuus, jossa eräs Taiwanin lähetti oli kertomassa työstään. Istuin eturivissä kuuntelemassa, kun yhtäkkiä tajusin, että Jeesus seisoi edessäni ja teki minulle kysymyksen: ”Tahtoisitko lähteä viemään sanomaa Minusta maan ääriin saakka?” Hämmästyin ja sydämessäni alkoi Jaakobin paini. Sanoin Herralle: ”Yksin en uskalla, mutta jos lähdet kanssani, niin vain siinä tapauksessa”. Sisäiseen maailmaani tuli vastaus: ”Tokihan lapseni.” Tuo taistelu johtui siitä, että kouluaikana olin sen sortin ”kielinero”, että kaikissa kielissä oli neloset. En voinut rakentaa tulevaisuutta vieraan kielen suhteen oman kielilahjakkuuteni varaan.

Kyllä se niin on, että kun elämänsä sirpaleetkin – ja nimenomaan ne – antaa Herran Jeesuksen käsiin, niin Hän kokoaa niistä uuden ja entistä ehomman astian. Hänelle, Luojallemme, eivät meidän puutteemme ole mahdottomuuksia, vaan nimenomaan mahdollisuuksia.

Englantiin
-    Joitakin aikoja tuon jälkeen eräs Ylioppilaslähetyksessä  mukana ollut henkilö tuli kysymään, että lähtisinkö minä lähetystyöhön? Kerroin olevani käytettävissä, mikäli se osoittautuu Herran tahdoksi kohdallani.

Tuolloin kerättiin ensimmäisille lähtijöille pientä tukijoukkoa. Meitä oli kaikkiaan viisi kandidaattia, joista yksi oli verraton elämäntoverini Ritva. Minut lähetettiin ensimmäisenä lähetys- ja kielikoulutukseen Englantiin. Siellä ollessani perustettiin Kansanlähetys. Yhteistyökumppani ulkolähetyksen saralla löytyi Norjan suurimmasta luterilaisesta lähetysseurasta (Norsk Luthersk Misjonssamband NLM). Olin Englannista käsin mukana tuossa perustavassa neuvottelukokouksessa, jääden viikoksi kiertämään NLM:n paikallisseurakuntia.

Kutsuja kentälle
-    Eräässä kokouksessa NLM:n Etiopian kentän esimies tuli luokseni ja sanoi: ”Kun valmistutte, niin voisitko vaimosi kanssa tulla Etiopiaan auttamaan meitä, koska siellä on huutava pula työntekijöistä. Tiettömien taipaleiden takaa tulee ihmisiä pyytämään: tulkaa kertomaan meillekin siitä Vapahtajasta, joka on voimakkaampi kuin noitamme”. Lupasin, että tulisimme, mikäli se osoittautuisi Herran tahdoksi.

Seuraavalla viikolla olin liikkeellä NLM:n Japanin kentän japanilaisen presidentin kanssa (Länsi-Japanin ev.lut. Kirkko). Kierron aikana hän kertoi suuresta työntekijä vajeesta siellä, ja pyysi tulemaan Japaniin. Vastasin, että tuskinpa vaan, koska meillä on jo kutsu Israeliin ja Etiopiaan. Jos Herra sulkee nämä ovet, niin vain siinä tapauksessa voimme tulla.

Japaniin
-    Aivan ihmeellisellä tavalla Herra sitten sulki nuo kaksi ovea. Niinpä löysimme itsemme Japanista vuonna -68 ja 25 vuotta saimme kylvää siellä Jumalan Sanan katoamatonta siementä. Itkun kanssa se japanin kielikin sitten tarttui, joskin kielikoulun opettajat saivat varmaan harmaita hiuksia Juutilaisesta. Oli kuitenkin suurenmoista kokea, että tarvittava kielitaito annettiin aina kuhunkin edeltä valmistettuun tilanteeseen ja mitenkäs muuten. Syntyi myös ystävyyssuhteita, jotka monien kohdalla johtivat Jeesuksen löytämiseen.

Pidä kiinni aamuvartiosta

-    Heti uskoon tuloni varhaisessa vaiheessa minua opetettiin pitämään rautaisella kädellä kiinni aamuvartiosta. Mm. Saarnivaara, Muroma ja Tiililä julistivat, että Jumalan Sana on perusta, jonka varaan kannattaa rakentaa kaikissa elämän tilanteissa. Aloin lukea Raamattua ja sen ääreltä lähdin aina päivän taisteluihin, rukoillen ja johdatusta pyytäen.

Jumalan matematiikka (Theo Mathematics) alkoi tietämättäni astua mukaan kuvioihin jo tuossa vaiheessa. Nimittäin tutkiessani Raamattua – tuota ihmeellistä kirjojen Kirjaa, joka oli muuttunut minullekin ymmärrettäväksi Jeesuksen vastaanottamisen myötä (2.Kor.3:14-16) – oli kuin lempeä, mutta samalla luja ääni olisi kuiskannut joidenkin jakeiden kohdalla: ”Tässä on virhe”. Syntyi jano löytää virheetön alkuteksti, joka vahvistaisi oikeaksi sen, mitä Pyhä Henki kyseisen raamatunkohdan suhteen sydämessäni viestitti.

Aloin tutkia alkukielistä tekstiä
-    Vuonna 1981, kun olimme Japanista käymässä Suomessa, joku tuntematon henkilö lahjoitti meille edellisenä vuonna ilmestyneen 5-osaisen Novumin. Sen avulla pääsin tarkistamaan, onko kyseinen Raamatunkohta käännettävissä niin, kuin suomalainen vuoden 1938 raamatunkäännös osoittaa.

Vuonna 1999 vanhin pojistamme paluumatkallaan Amerikasta Suomeen piipahti luonamme Japanissa. Hän toi mukanaan kirjan Michael Drosnin: The Bible Code (Raamattukoodi).  Perehdyin siihen ja se antoi ymmärtää, että ihmiskunnan historia on kirjoitettu Raamatun sisään.  Minulla oli kuitenkin epäilykseni sen tähden, että käsitykseni mukaan ainoastaan 5. Mooseksen kirjojen kopiot olivat varjeltuneet vuosituhansien aikana virheettöminä -hepreankielisen alkutekstin mukaisina. Luulin myös, että ns. masoreettinen (heprealaisen VT:n alkutekstin kopio) teksti oli luotettava, koska tietääkseni juuri sitä oli aina käytetty tekstipohjana suomalaista VT:tä käännettäessä. Kävi kuitenkin ilmi, että se oli kaikkein epäluotettavin kopio. (Ks. www.yourarmstoisrael.org The Messianic Believer`s First Response Handbook s.10).  Siitä oli poistettu lukuisia Kristus-profetioita, mm. 5. Moos. 32:46. Kuka tahansa voi tarkistaa, kuinka täysin erilainen kyseisen jakeen sisältö on verrattaessa masoreettista tekstiä Septuagintan (LXX) eli VT:n kreikankielisen käännöksen vastaavaan. Kyseenalaisissa VT:n kohdissa Kuolleen meren kääröt pitivät yhtä nimenomaan LXX:n kanssa.

 Rukouksen ja kyselyn aika

-    Kirja The Bible Code herätti kuitenkin kiinnostuksen asiaa kohtaan. Tajusin, että tarvitaan puhdas alkuteksti, jotta Raamatun sisään kätketty ihmiskunnan historia voisi avautua, mikäli väite pitäisi paikkansa. Tästä lähti liikkeelle tutkimustyö, jonka olen viimeinkin saanut valmiiksi. Alku oli hiljaisen rukouksen ja kyselyn aikaa.

Seitsemällä jaollisuus
-    Vuonna 2005 tein löydön. Se oli Psalmi 12:7. Aivan merkillisellä tavalla sain käsiini kirjan, josta löytyi vastaus Pyhän Hengen herättämään kysymykseeni, että voisiko Raamattu olla 7:llä jaollinen. Tarkistin jakeen 7:llä jaollisuuden sekä masoreettisesta tekstistä että Septuagintasta ilman tätä mahdollisesti puuttuvaa ”sanoja” sanaa, mikä löytyi kyseisen Psalmin jakeen selityksestä kyseisestä kirjasta. Jae ei ollut kummassakaan kielessä 7:llä jaollinen. Kun lisäsin puuttuvan sanan (amaroot ja logia) sekä heprealaiseen että kreikkalaiseen tekstiin, niin molemmat olivat 7:llä jaollisia. (Ymmärrän toki, etteivät kirjoista löytyvät parhaimmatkaan ideat riitä todistamaan jonkun puuttuvan sanan oikeudellisuutta. Tarvitaan joku alkutekstin kopio todistamaan se. Koska en ole kyseisen sanan suhteen löytänyt sitä vielä, jään mielenkiinnolla odottamaan. Tiedän, että se varmasti löytyy).

Jumalan sanan sinetti

-    Septuagintan mukaan korjatun jakeen kirjainten yhteenlasketuksi lukuarvoksi tuli 6993 eli 3x7x9x37 eli jumalallinen täydellisyys (3), kertaa hengellinen täydellisyys (7), kertaa lopullisuus (9), kertaa Jumalan sana (37).  Numeroiden sanoma oli: Lopullinen ja täydellinen Jumalan sana löytyy sinetin takaa, joka on numero 7.

Tuohon Sanaan ei missään tapauksessa saa lisätä mitään, eikä myöskään ottaa mitään pois (Ilm.22:18,19). Niin on kuitenkin tapahtunut tuhansissa kohdin vuoden 1992 raamatunkäännöksessä. Sen kautta ihminen kyllä löytää pelastuksen, mutta hän ei voi kasvaa uskossa. Se tappaa pikku hiljaa mielenkiinnon Raamattuun, koska myös yhteydet Vanhaan Testamenttiin on katkaistu.

”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen…” (Tämä 2.Tim.3:16 on korjattu alkutekstin mukaiseksi). Jumalan Sana on ”elävä ja voimallinen” (Hebr.4:12).

Siksi haluaisin lopuksi rohkaista sinuakin: Halaa (kaipaa) niin kuin vastasyntynyt lapsi Sanan väärentämätöntä maitoa, että sen kautta kasvaisit Herran Jeesuksen armossa ja tuntemisessa.

 

Kuvat: Martti Kortelainen

Teksti: Kimmo Juutilainen (Marja-Leena Kortelainen)

 

 

Huomasit varmaan, että kertomus jäi kesken. Se jatkuu tutkielmani muodossa, johon voit tutustua tämän linkin kautta:

http://jarmo10.org/kj.htm 

Teksti löytyy myös sivultamme: Opetuksen sana 

 

Siirry sivuilla: Etusivu Opetuksen sana II Esittely Säännöt Syntisen rukous Tapahtumat - uutiset Todistuksia/Sana Miksi uskoa? Blogi Yhteystiedot Linkit Tue toimintaa Rukouspyynnöt