Ajattelemisen aihetta

26. maalis, 2017

Pyhäkoulu kuului lapsuuteeni, kuten suurimmalle osalle meitä, jotka olemme olleet lapsia 1960 -luvulla ja varmasti vielä senkin jälkeen pyhäkoulua on ollut tarjolla. Lähes jokaisella kylällä oli ennen joku naapurin mummo, joka piti pyhäkoulua ja jonne lähialueen lapset aina sunnuntaisin suunnistivat. Nyt pyhäkouluja ei juurikaan enää ole ja alaluokkien uskonnonpetusta on vähennetty ja muutettu enemmän elämänkatsomustiedon tapaiseksi. Tämä on todella sääli! Lapsilta viedään mahdollisuus päättää itse siitä, onko usko Jeesuksen heitä varten.

Olen jutellut useiden eri ikäisten henkilöiden kanssa, niin uskosta osattomien kuin uskovienkin kanssa ja lähes kaikki muistelevat lapsuuden pyhäkoulua lämmöllä ja mainitsevat uskonnon olleen koulussa yksi lempiaineista. Ilman tätä opetusta ei siemeniä saa kylvettyä ja siemen ei kylvämättä idä eikä usko pääse kasvamaan. Toki uskoon voi tulla ilman pyhäkouluakin, mutta miksi sulkea lapsilta yksi mainio mahdollisuus oppia tuntemaan Jeesus?

Haasteenamme on saada tieto pyhäkoulusta lasten tietoisuuteen, informoimalla lapset tavoittavalla tavalla. Kokemukseni mukaan lapset kyllä haluavat tulla pyhäkouluun, kunhan vain tietävät milloin sitä pidetään. Vanhemmat ovat tässä avainasemassa kertomalla pyhäkoulu -mahdollisuudesta ja tarjoammalla lapsille kyydin perille. Pienempien kanssa voi myös vanhemman läsnäolo olla tarpeen, että alku-ujoudesta pääsee eroon. Vanhemmista on apua askarteluhetkissä ja yhteinen tekeminen on muutenkin aina mukavaa.

Päästyään paikalle lapset todella haluavat kuulla Raamatun mielenkiintoisia kertomuksia. Meille ohjaajille on tärkeätä tavoittaa kaikki korvat ja siksi tahdomme luoda jokaisesta kerrasta sellaisen, että se mielenkiinto myös säilyy. Oppimisen tukena käytämme flanelloja, musiikkia, leikkiä, askartelua, näyttelemistä, nukkeja, tarinapussia yms. Lasten kanssa keskustellaan ja aiempien kertojen aiheita kerrataan uusissa kokoontumisissa. Opiskeluhetken päätteeksi nautitaan esim. mehua ja keksejä. 

Olen saanut ensimmäisen oppini pyhäkoulun ohjaajaksi Kiteen seurakunnassa ja siellä myös "urani" aikoinaan aloittanut, sinne olen myös aikuisena uskoontulon jälkeen vapaaehtoisena ohjaajana palannut. Sittemmin siirryin pitämään pyhäkoulua Ekklesiaan. Haaveena oli ja on edelleen kertoa Sanaa lapsille, kirkkokunnasta riippumatta. Toisena ohjaajana on juuri lähihoitajaksi valmistunut Lintumäen Sara, joka on erikoistunut lapsiin. 

On ollut ikävää kuulla, että lapsia ei ole päästetty pyhäkouluumme siksi ettemme toimi minkään kirkkokunnan nimissä tai  että meitä on syytetty lahkoksi tai että toimintamme olisi jotenkin muulla tavoin epäilyttävää. Jokainen on tervetullut arvioimaan asiaa itse, näin toimimalla joutavat ennakkoluulot eivät vie lapsilta oppimisen iloa. Pyhäkoulussa ei puututa minkään kirkkokunnan eroihin vaan opetamme ainoastaan Raamattua ja siksi pyhäkouluumme voi tulla kirkkokunnasta riippumatta. Tieto Jeesuksesta ei ole haitaksi kenellekkään.

Tiedä vaikka voisit todeta, että "tämähän oli mukavaa", kuten eräs isä sanoi tänään 26.3.2017, lähtiessään lastensa kanssa juuri päättyneestä pyhäkouluhetkestä.

Iloitaan yhdessä Herrassa,

Jaana Makkonen

MARKUS 10:

13.Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 
14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 
15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. 

 

16. helmi, 2017